 |
Språkförsvarets programförklaring på finskaSpråkförsvaret-verkoston ohjelmajulistus
Kielipuolustuksen ohjelmajulistus Ruotsin kieli ei ole enää lainkaan itsestään selvä asia
Ruotsin kieltä on puhuttu luultavasti vähintään 2000 vuotta Ruotsissa, kuten muitakin kantaskandinaavin jatkumoa – ja kehitystä – edustavia tanskaa, fääriä, islantia ja norjaa. Tänä aikana muut kielet, kuten latina/kreikka, saksa, ranska ja nyt englanti, ovat vaikuttaneet siihen. Sen olemassaolo ei ole kuitenkaan ollut pohjimmiltaan uhattuna. Maailman kielellisellä monimuotoisuudella ja jokaisella kielellä on itseisarvonsa. Kieli antaa yksilölle identiteetin ja muodostaa sillan ajassa taaksepäin perheeseen, sukuun, perinteeseen ja historiaan. Yhteinen kieli on myös edellytys ja valmius yhteisten ja demokraattisten päätösten ymmärtämiselle. Ruotsin kieli on tapa nähdä elämä ja todellisuus, olennainen osa Ruotsin historiaa. Nykyisin ruotsin kielen eloonjäämistä uhkaa kuitenkin englannin leviäminen yhä useammille alueille, ei vähäisimpänä kouluissa, korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa. Tämä johtuu satelliitti-tv:n kehittymisestä, tietoteknistymisestä ja Internetin kehittymisestä, anglosaksisen massamediateollisuuden viime vuosikymmeninä saavuttamasta hegemoniasta ja siitä asemasta, mikä USA:lla on ollut taloudellisena, poliittisena, sotilaallisena ja kulttuurisena suurvaltana. Ruotsalaiselta valtiovallalta on samanaikaisesti puuttunut tietoinen kielipolitiikka. Ruotsilla, joka on yksi Suomen virallisista kielistä, ei ole edes ollut lainsuojaa Ruotsissa. II. Merkittävin tapa kielen säilyttämiseksi on sen käyttäminen kaikilla yhteiskunnan alueilla. Täten ruotsin käyttäminen on varmistettava kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, kansalliset vähemmistö- ja kotikielet huomioiden. Kielellisten oikeuksien ja velvollisuuksien täytyy olla selvästi määriteltyjä laissa Ruotsin kansalaisten oikeuden varmistamiseksi käyttää virallista kieltä kaikissa yhteyksissä. Ruotsin kielellä on erityisasema johtuen siitä, että sen edellytetään olevan kaikille kansalaisille yhteinen kieli. Näin ollen painotetaan, että kaikkien kansalaisten tulee hallita ruotsin kieltä enemmän tai vähemmän. Yleisesti, niin kutsutulla julkisella sektorilla, jonka rahoittavat erityisesti ruotsalaiset veronmaksajat ja jonka olemassaolo riippuu eduskunnan ja hallituksen poliittisista päätöksistä, on velvollisuus varmistaa, että ruotsin kieli säilytetään täydellisenä, yhteiskuntaa ylläpitävänä kielenä. Tämä koskee paitsi eduskuntaa ja hallitusta, myös valtionpäämiestä, ministeriöitä, virastoja ja liikelaitoksia, tuomioistuimia, sekä muita valtion viranomaisia, alue- ja paikallishallinnonviranomaisia. Tämä koskee myös kaikkia laitoksia, joita rahoitetaan verovaroin: koulutusjärjestelmää, pääosin ruotsalaisten kansalaisten omistamia yrityksiä tai yrityksiä, joiden pääkonttori on Ruotsissa ja kaikkia yrityksiä, jotka ovat tehneet jonkin sopimuksen ruotsalaisen viranomaisen kanssa. Yksityisellä sektorilla kielten käyttäminen on yleensä ottaen täysin säätelemätöntä. Yritysmaailmassa mennään yhä suuremmassa mittakaavassa englannin käyttämiseen ruotsin sijasta. Ennen kaikkea yksityiset yritykset auttavat nostamaan englannin statusta Ruotsissa ja heikentämään samanaikaisesti ruotsin asemaa käyttämällä toistuvasti englantia tv-mainoksissa, elokuvissa, verkossa ja muissa massamedioissa. Tehokkain vastalääke tässä suhteessa olisi kohottaa ruotsalaisen kansan kielellistä tietoisuutta ja varmistaa, että ne yritykset, jotka käyttävät tarpeettomasti englantia julkisuudessa, häviävät asiakkaita ja näin ollen taloudellisesti kielen käyttämisestä.
Kielipuolustus - esittää, että ruotsin kielen pitää olla Ruotsin virallinen kieli tai kansalliskieli. Ruotsin kielen käyttäminen on itsestään selvä kansalaisoikeus ja sen tulee olla lailla suojattua. - katsoo, että minkään muun kielen kuin ruotsin ei tule olla pakollista Ruotsissa. Ruotsin kielen tulee olla kielenä, joka yhdistää ruotsin kansalaisia riippumatta etnisestä alkuperästä. Ruotsin kielen tulee toimia työkaluna, joka saa meidät ymmärtämään toisiamme ja kehittämään yhteistä osaamista ja yhteisiä arvoja. - katsoo, että oikeus käyttää kansallista vähemmistökieltänsä ja kotikieltänsä on ehdoton. Kansallista vähemmistökieltä tulee voida käyttää ensimmäisenä opetuskielenä sekä peruskoulussa että lukiossa. Kansallista vähemmistökieltä, joka on alueellinen, tulee myös voida käyttää molemminpuolisena vuorovaikutuskielenä viranomaisten kanssa. - katsoo, että peruskoulun ja lukion kieltenopetuksen yleinen tavoite Ruotsissa on, että kaikkien kansalaisten pitää hallita ruotsin lisäksi vähintään kahta nykyaikaista kieltä. Kansallinen vähemmistökieli tai kotikieli voi korvata yhden näistä nykyaikaisista kielistä. - katsoo, että ruotsin tulee olla pakollinen pääkieli peruskoulussa ja lukiossa. Opetusaika muulla kielellä kuin ruotsiksi julkisesti rahoitetussa peruskoulussa ja lukiossa ei saa ylittää kolmasosaa kokonaisopetusajasta (lukuun ottamatta pelkät kieliaineet). Rinnakkaiskielisyyden tapauksessa ja pedagogisten syiden perusteella voidaan myöntää poikkeuslupa alueilla, joilla on suuri jonkin kotikielen keskittymä. Poikkeuslupa voidaan myöntää myös kieltenopetukseen lapsille, joiden vanhempien tiedetään ennakolta asuvan Ruotsissa ainoastaan rajoitetun ajan. - puolustaa Pohjoismaiden välistä kieliymmärrystä ja katsoo, että naapurikielten opetusta tulee vahvistaa, erityisesti tanskan ja norjan kielissä, muun muassa siten, että ruotsin kurssisuunnitelmat toteavat selvästi, että tanskan ja norjan kielet ovat pakollisia peruskoulusta lähtien. Lisäksi Kielipuolustus katsoo, että suomenruotsilla on tärkeä rooli sillanrakentajana Suomen ja Ruotsin, kuten myös muun Pohjolan välillä. - puolustaa ruotsin asemaa tieteen kielenä. Kielipuolustus katsoo, että ruotsinkielisten korkeakouluopiskelijoiden tulee voida valita opetuskielensä ruotsin ja englannin välillä, on aina voitava valmistua ruotsiksi ja heillä tulee olla aina oikeus kirjoittaa tutkielmansa ja väitöskirjansa ruotsiksi (paitsi pelkissä kieliaineissa) samoin kuin englanninkielisiin tutkielmiin pitää liittää ruotsinkielinen tiivistelmä. - toteaa, että Ruotsin hallituksen pitää johdonmukaisesti puolustaa ruotsin kielen asemaa EU:ssa, muun muassa siten, että sen edustajat käyttävät ruotsia kaikissa tärkeissä yhteyksissä, ja näin ollen myös ylläpitävät korkeatasoisena tulkkaus- ja käännöstoimintaa ruotsin kielelle ja päinvastoin. - katsoo, että juridiset sopimukset, vakuutus- ja matkustusehdot ja turvallisuusmääräykset tulee Ruotsissa olla aina ruotsiksi. Ainoastaan ruotsinkielisillä juridisilla sopimuksilla on oikeudellinen vaikutus. - toteaa, että yrityksillä, kuten SVT ja Sveriges Radio, joiden toiminnasta säädetään Ruotsin eduskunnassa ja hallituksessa, samoin kuin TV4:llä ja muilla mediayrityksillä, jotka ovat tehneet sopimuksia Ruotsin kanssa, on erityinen vastuu suojata ruotsin kieltä. Ohjelmakieli SVT:llä, Sveriges Radiolla ja TV4:llä on normaalisti ruotsi, ellei lähetys tapahdu kansallisilla vähemmistökielillä tai kotikielillä, tai opetustarkoituksessa. Vähintään kolmasosa elokuva- ja musiikkitarjonnasta SVT:llä, Sveriges Radiolla ja TV4:llä tulee olla ruotsiksi. Korkeintaan kolmasosa samasta tarjonnasta saadaan lähettää yhdellä ja samalla vieraalla kielellä. Kielellisen monipuolisuuden tulee leimata radio- ja tv-tarjontaa. - kannattaa ei-englanninkielisen kirjallisuuden kääntämisen edistämistä ruotsiksi. - toteaa, että englanninkielisten nimien antaminen – koskekoon se yrityksiä, julkisia viranomaisia, kauppoja, julkisia rakennuksia, tv- ja radio-ohjelmia, urheiluseuroja jne. – heikentää ruotsin kielen asemaa. Vastaava koskee kokonaan tai osittain englanninkielisiä mainoksia massamediassa. - toimii siten, että ruotsalaiset yhdessä arvostaisivat omaa kieltänsä, erityisesti suhteessa englantiin. Ruotsin kielellä on samat mahdollisuudet kuin englannillakin puhuttaessa sanastosta ja ilmaisuvoimaisuudesta.
|
|
|
|